Kouvolan Sanomat 4.3.2003,

Kuorotervehdys Tapiolasta

* Tapiolan kuoro. Johtaja: Kari Ala-Pöllänen
* Kuusankoskitalo 2.3.2003

Suomen nuorten kuorojen lippulaiva, espoolainen Tapiolan kuoro esittäytyi sunnuntai-iltana Kuusankoskella. Kuoroa johti Kari Ala-Pöllänen.

Konsertin ennakkosuunnittelussa oli jäänyt huomaamatta, että Kymenlaaksojen kouluissa on menossa talviloma. Niinpä katsomosta puuttuivat nuoret kuulijat lähes kokonaan. Varttuneita katsojia salissa oli kuitenkin runsaasti.

Tällä kertaa konsertin yIeisöstä voi käyttää nimitystä katsojat, niin paljon visuaalisia elementtejä musiikkiin oli liitetty. Melkein jokaisessa teoksessa oli pientä tai suurta koreografiaa, ja muutamista esityksistä voi laulu-nimen sijasta kayttää nimitystä performanssi.

Konsertin ensimmäinen puoliaika oli omistettu kansainvälisyydelle. Alussa vierailtiin suomalais-ugrilaisten kansojen aIkumaisemissa virolaisen Tormisin sävellysten myötä. Seuraava kohde oli Taiwanin Kiina. Japanilainen Aizu Bandaisan kuulosti hyvältä ja puheosuus tosi itämaiselta. Uuden-Seelannin laulussa Tutira mai oli mukana viehättävä leikki, jonka olivat aikoinaan kuorolle opettaneet paikalliset maorit. Timo-Juhani Kyllösen Danza Negroide oli rytmikäs ja vauhdikas, mutta Asheimin sovitus Ba, ba vita lamm tuntui olevan hieman vieraassa seurassa. Sinänsä se oli kyllä erinomainen sovitus.

Espanjalaisen kansanlaulun De colores jälkeen kuultiin vielä peri kauniisti soivaa negrospiritualia.

Ensimmiäisen puoliajan päätti Arne Mellnäsin upea sävellys Aglepta, josta on muodostunut kuorolle eräänlainen tavaramerkki vuosien saatossa.

Toinen puoliaika alkoi Olli Kortekankaan maagisella Ikikaiku -teoksella. Hämärän salin reunamilta lähdettiin Iiikkeelle sooloin ja pienin teema-aihein, joita vähitellen solmittiin yhteen suuremmaksi ja suuremmaksi kokonaisuudeksi. Teoksen huipentumana laulettiin piirissä kaunis kalevalainen "kenpä siitä oksan otti..." ja vähitellen aiheiden purkaminen johti samaan tiIaan kuin alussa. Vaikuttava esitys.

Jo konsertin alkuosa kertoi kuulijalle, että edessä laulavat nuoret muodostavat erittäin musikaalisen ja kurinalaisen yhteisön, jonka vahvuus on musiikin lisäksi monessa muussakin myönteisessä ominaisuudessa. Kuusi nuorta miestä olivat pikku herrasmiehiä ja kolmekymmentä nuorta neitiä viehättäviä leidejä. Näin korkeatasoisessa kuorossa ei sovi olla vastaanpurnaajia ja otsa rypyssä kulkijoita.

Laulajan luonteen sopivuus punnitaan varsinkin silloin, kun harjoitellaan huippuvaikeita teoksia ensimmäisiä kertoja. Silloin on kyse yrittämisestä, joka ei kaikilta onnistu. Kun teos on opittu on jo helpompaa, silloin saadaan johtajalta tarvittava ohje esitykseen.Tapiolan kuoroIaiset on valittu testein erittäin suuresta joukosta. Näin voidaan kuoro rakentaa huippulahjakkuuksista, joita kodit tukevat.

Esteeksi Iähes ammattimaiselle lasten kuorotoiminnalle tulee koulu, sekin on käytävä. Nytkin oli matkakonserteista pois kuusi abiturienttia, kuulemma kaikki vielä samasta äänestä, altosta. Tuskin kukaan kuulijoista sitä kuitenkaan huomasi!

Edellisen kaltaisia ajatuksia tuli mieleen katsellessa ja kuunnellessa Ryytimaassa -kokonaisuutta. Oli koottu yhteen kymmenkunta suomalaista laulua, joissa solisteina olivat väliin tytöt, väliin pojat. Hetkessä muodostettiin orkesteri, jossa oli toistakymmentä soittajaa ja joka sitten säesti loppuja laulajia valsseissa ja menueteissa ja joka itsekin esitti soolokappaleen Flikuleeri.

Vapautunutta ja hauskaa musisointia, tanssia, soittoa ja laulua, juuri sitä musiikillista performanssia. Mieleen jäi varsikin rehvakkaat pikkumiehet Iaulamassa kädet lanteilla tytöille malliin "Tämän kylän tytöt ovat tilulilulei..."

Konsertin päätti Kostiaisen huippuvaikea Revontulet -teos. Siinä esitellään kaikki kuoron puolet, hyvät tai huonot. TälIä kertaa kuultiin vain hyviä puolia, mutta monen kuoron kohdalla olisi varmaan kuulunut muutakin. Väitän, että Suomenmaasta ei löydy tällä hetkellä kuin yhden käden sormilla laskettuna ne kuorot, jotka pystyvät teoksen esittämään.

Erkki Pohjola teki merkittävän työn Tapiolan kuoron perustamisessa ja ääni-ilmeen luomisessa. Hän on saanut työlleen jatkajan Iahjakkaasta kuoronjohtajasta Kari Ala-Pölläsestä, joka on myös paneutunut etsimään ja löytämään kuoromusiikin erikoisuuksia. Niistä hän Iuo kuorolle oman uuden imagon, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Sunnuntain kuorokonsertin vaikuttavin osa oli kotimaista. Ilta oli suomalaisuutta parhaimmillaan kansainvälisissä kehyksissä. Kansallispukuiset nuoret esittämässä omilta juuriltamme kumpuavaa sanomaa. Kalevala, joiku, kantele ja kansanmusiikki, siinä kulttuurimme voimavaroja, joiden säilyttäminen tuleville sukupolville on kunnia-asiamme. Tapiolan kuoron nuoret laulajat antoivat lauluillaan ja kauniilla esiintymisellään uskoa suomalaisuuden tulevaisuuteen.

Jouko Törmälä