Helsingin sanomat 7.11.2003

Koulukuorosta taiteentekijäksi

KONSERTTI

>Tapiolan kuoron 40-vuotiskonserttisarjaan kuuluva Mita uutta? -konsertti Tapiolasalissa. Johtajana Kari Ala-Pöllänen. – Kortekangas, Komulainen, Saari, Koskinen, Niemeläinen, Bergman, Linkola.

Tapiolan kuoro loisti 40-vuotiskonsertissaan

Muistan, kun Tapiolan kuoro tuli konsertoimaan kotikaupunkiini joskus 80-luvun puolivälissä. Ei meidän kuoromme mikään huono ollut, mutta kyllä meidän tyttöjen suut loksahtivat auki, kun tapiolalaiset kajauttivat ensi sävelensä. Mitkä äänet, mikä puhtaus, mikä varmuus!

Parikymmentä vuotta myöhemmin suuni loksahti jälleen. Että 7 – 20 -vuotiaista koostuva kuoro pitää pitkän, vaativaa nykymusiikkia sisältävän konsertin, se on jotain. Puhumattakaan siitä, millä tavalla se sen tekee. Tapiolan kuoron yksi keskeinen ominaisuus on ollut aina uuden, koko kuoromaailmaa rikastuttavan ohjelmiston luominen. Useat säveltäjät ovat säveltäneet kuorolle, ja niistä hedelmistä yleisö sai nyt nauttia – osana kuoron 40-vuotisjuhlintaa.

Konsertin alkupuolen teoksissa kuultiin runsaasti erikoistehosteita ja vaikeata rytmiikkaa. Varsinkin Juha T. Koskisen Tom's a-cold laittoi kuorolaiset tositoimiin. Suomen ensiesityksen saanut teos vaati koko kuorolta suurta tarkkaavaisuutta ja kahdeksalta solistilta myös melkoista rohkeutta. Niitä molempia löytyi.

Illan yksi kohokohta oli Ilkka Niemeläisen teossarjan Puut (Les Arbes) kantaesitys. Se koostui kolmesta osa-alueesta: kuoron laulusta, elektronisista äänistä ja videosta. Osien nimien mukaiset runkojen, oksien ja lehtien kuvat heijastuivat kankaalle aina, kun solistit siirsivät pitelemiään puunoksia. Liike laittoi samalla myös elektroniset äänet soimaan.

Vaikuttaa paperilla selitettynä varsinaiselta kikkailulta, mutta todellisuudessa lopputulos oli upea. Kuva ja äänet sulautuivat yhteen täydellisesti, ja tuloksena oli teos, josta kuullaan vielä.

Illan toinen kohokohta oli Jukka Linkolan Primitive Music vuodelta 1998. Tapiolan kuoro esitti siinä varmastikin tämän hetken parasta osaamistaan. Esitys oli todella varma, suorastaan suvereeni. Lasten ja nuorten äänten taipuvuus hämmästytti. Altoista löytyi poikkeuksellista karheutta ja mataluutta, toisessa ääripäässä sopraanoista melkoista kirkkautta ja heleyttä.

Ansio onnistumisesta on ehdottomasti myös itse teoksella, joka istuu Tapiolan kuorolle kuin nakutettu. Primitive Music viimeistään todisti, että Tapiolan kuorosta lähtee yhä se kuuluisa, luonnolliseen äänenkäyttöön perustuva Tapiola-soundi. Aivan yhtä täydellinen se ei ole kuin joskus 70-luvulla, mutta samaan tuskin ylettyykään yksikään suomalainen kuoro – en sano, että milloinkaan, mutta tuskin ainakaan aivan lähiaikoina.

Mutta nyt Tapiolan kuoro elää tätä päivää ja kyllä täytyy olla tyytyväinen. Taso on huikea. Tämä kuoro oli perustamishetkellään 40 vuotta sitten tavallinen koulukuoro, ja nyt se on kuoro, jolle nykysäveltäjät säveltävät huippuvaikeita teoksia. Mitä siinä välillä on tapahtunut, se vasta onkin mielenkiintoista.

Mari Koppinen