Helsingin Sanomat 5.12.2003

KONSERTTI
Hunajaa korville

>Radion sinfoniaorkesterin konsertti Finlandia-talossa. Tapiolan kuoron 40-vuotisjuhlakonsertti. Ralf Kircher, kapellimestari, Mia Huhta, sopraano, kuoron valmennus ja johto Kari Ala-Pöllänen. - Humberdinck, Wessman, Linkola, Kostiainen, Zemlinsky.

Tapiolan kuorolle koko syksy on ollut yhtä huipentumaa. Ensin kuoro juhlisti 40:tä vuottaan neljässä erityyppisessä hyvin vaativassa konsertissa Espoossa ja nyt se saapui Radion sinfoniaorkesterin vieraaksi Finlandia-taloon.

Eikä tässä vielä kaikki. Luonnollisesti kuorolla on ennen joulua omat joulukonserttinsakin. Muun muassa.

Kun nyt oli saatu kuoro suuren orkesterin vieraaksi suurelle estradille, olisi kuvitellut ja toivonut, että ne esiintyisivät yhdessä. Ikävä kyllä yhteinen hetki jäi niin lyhyeksi, että sitä tuskin huomasikaan.

Kapellimestari Ralf Kircher ei onnistunut pitämään kuoroa ja orkesteria hyppysissään Engelbert Humperdinckin Hannu ja Kerttu -oopperan herkissä kohtauksissa. Super-hidas tempo ja lyönnin epätarkkuus loivat muusikoihin epävarmuutta.

Herkkä Hannun ja Kertun iltarukous oli vaikein mahdollinen avausnumero kuorolle vieraalla estradilla, jossa joutui vieläpä seisomaan mahdottoman kaukana kapellimestarista ja yleisöstä.

Mutta kun on kyse niin rutinoituneista esiintyjistä kuin Tapiolan kuorosta, niin laulu alkoi sujua. Varsinkin kun ohjelmassa oli oikeita kuoron ikihittejä, sellaisia kuin esimerkiksi Harri Wessmanin Vesi väsyy lumen alle.

Nerokkaan yksinkertaisesta teoksesta on muodostunut vuosikymmenten kuluessa Tapiolan kuoron tavaramerkki. Se ei ole ihme, sillä teos tuo esille kuoron parhaat puolet: pehmeän, herkän ja heleän soinnin sekä täydellisen sävelpuhtauden. Voiko korvia hivellä enää enempää?

Tämänkin konsertin kohokohta oli taas kerran Tapiolan kuoron pirteän humoristinen esitys Jukka Linkolan Primitive Music -teoksesta. Kuoro irrotteli niin, että konsertti-yleisökin vapautui hekottelemaan. Sitä ei tapahdu joka keskiviikkokonsertissa.

Väliajan jälkeen juhlakalu pistettiin lepäämään ja esiin astui satuteemaaa viehtynyt RSO. Alexander von Zemlinskyn Merenneito-fantasia on imelyydessään sitä luokkaa, että se olisi sopinut paremmin jonnekin muualle kuin Tapiolan kuoron suomalaishenkiseen juhlakonserttiin Finlandia-taloon.

Mari Koppinen